Mistä tahansa kivestä tai mineraalista ei ole jalokiveksi. Materiaalin tulee ensinnäkin olla kaunista, kirkasta ja läpinäkyvää, suhteellisen harvinaista ja jopa kallisarvoista, jotta siitä olisi haluttavaksi jalokiveksi. Tärkeää on myös, että kiveä tai mineraalia voi työstää koruksi eli hioa sekä kiillottaa, jolloin materiaalin tulee olla tarpeeksi kovaa ja kestävää sopiakseen korukäyttöön. Jalokiveksi kelpaavia kiviä on useita kymmeniä, mutta noin 50 eri jalokiveä käytetään nykyään yleisemmin koruissa. Timantti on tietysti jalokivien ehdoton kuningatar.
Korukiviltä sitä vastoin puuttuu yleensä jalokiviltä vaadittu läpinäkyvyys ja ne ovat edullisempia sekä yleisempiä kuin varsinaisiksi jalokiviksi luokitellut kivilajit ja mineraalit. Korukäyttöön soveltuvat periaatteessa kaikki kestävät ja hiontakelpoiset kivet, mutta kaikista ei ole esimerkiksi kaupalliseen käyttöön. Turkoosi, malakiitti ja lapis latsuli ovat tuttuja korukiviä.
Useita eri orgaanisia materiaaleja, kuten meripihkaa, korallia, helmiä ja norsunluuta on kauan arvostettu korumateriaaleina, joten myös ne lasketaan jalokiviin kuuluviksi, vaikka ne eroavatkin suuresti varsinaisista jalokivistä ja niiden ominaisuuksista.
Erilaisia jalokivien jäljitelmiä (mm. lasi) on valmistettu jo muinaisen Egyptin ajoilta alkaen, mutta synteettisiä jalokiviäkin on ollut saatavilla jo pian parin vuosisadan ajan. Kuutiollinen zirkonia lienee tänä päivänä eniten käytetty keinotekoinen timantin jäljitelmä. Se on tosin kehitetty vasta vuonna 1976.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti