Synteettisiä jalokiviä on hankala erottaa aidoista, koska ne ovat täysin samaa materiaalia ja niillä on samat ominaisuudet kuin vastaavilla luonnonmuovaamilla ja aidoilla jalokivillä.
Korundit eli rubiini ja safiiri valmistettiin ensimmäisenä synteettisinä. Myöhemmin valmistusmenetelmien kehityttyä onnistuttiin tekemään myös smaragdeja ja kvartsia (ametisti). Ruotsalainen ASEA oli ensimmäinen yritys, jonka onnistui saada aikaan synteettinen timantti vuonna 1953. Ensimmäisinä vuosikymmeninä synteettistä timanttia valmistettiin lähinnä teollisuuden tarpeisiin, jalokivikäyttöön soveltuvat timantit (yleensä keltaisia) ovat olleet markkinoilla yhä enenevässä määrin 2000-luvulla.
1950-60-luvuilla meillä Suomessa olivat muodissa korut, joissa käytettiin isoja värillisiä - vaaleansinisiä, vihreitä, punaisia, sinisiä - kiviä. Nämä kivet ovat lähes poikkeuksetta synteettisiä spinellejä, joilla on imitoitu mm. akvamariineja, korundeja ja smaragdeja.
Jalokivet, joilla ei ole aitoa luonnonmukaista vastinetta, ovat keinotekoisia. Yleensä nämä ovat tulleet markkinoille jäljittelemään timanttia, joten ne ovat useimmiten täysin värittömiä. Vuonna 1976 valmistettiin Neuvostoliitossa keinotekoista kuutiollista zirkoniaa (cz), josta on nykyään tullut yleisin timantin jäljitelmä sen muistuttaessa ulkonäöltään hyvin paljon aitoa jalokiveä. Synteettistä timanttia käytetään myös kuutiollisen zirkonian pinnoittamiseen, jolloin kiven kulutuskestävyys paranee ja se muistutaa yhä enemmän aitoa timanttia. Synteettinen moissaniitti on toinen keinotekoinen timanttia jäljittelevä kivi, josta on tullut jo melko suosittu korukivi.
Lyijylasilla (strassi), muoveilla ja erilaisilla komposiitti- eli yhdistelmäkivillä ollaan pyritty jäljittelemään niin timanttia kuin muitakin hintavampia jalokiviä. Värilliset foliot hiotun kiven alaosaan kiinnitettyinä ovat antaneet kivelle täysin uuden värisävyn tai vahvistaneet alkuperäistä väriä. Valitettavasti moni kakku on vain päältä kaunis korujen ja jalokivien maailmassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti