Aito vai ei?

Aidot jalokivet ovat aina olleet mittaamattoman arvokkaita ja vain harvojen ihmisten saatavilla. Ihmiset ovat kuitenkin kautta aikain halunneet kaunistautua käyttämällä erilaisia koruja ja erityisesti kaikki säihkyvät kivet ovat vetäneet puoleensa. Jo egyptiläiset valmistivat aitoja kiviä jäljitteleviä korukiviä eri materiaaleista, mutta vasta 1800-luvulle tultaessa pystyttiin ensimmäisen kerran valmistamaan synteettisiä jalokiviä, jotka muistuttivat aitoja esikuviaan niin loistoltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan.

Synteettisiä jalokiviä on hankala erottaa aidoista, koska ne ovat täysin samaa materiaalia ja niillä on samat ominaisuudet kuin vastaavilla luonnonmuovaamilla ja aidoilla jalokivillä.

Korundit eli rubiini ja safiiri valmistettiin ensimmäisenä synteettisinä. Myöhemmin valmistusmenetelmien kehityttyä onnistuttiin tekemään myös smaragdeja ja kvartsia (ametisti). Ruotsalainen ASEA oli ensimmäinen yritys, jonka onnistui saada aikaan synteettinen timantti vuonna 1953. Ensimmäisinä vuosikymmeninä synteettistä timanttia valmistettiin lähinnä teollisuuden tarpeisiin, jalokivikäyttöön soveltuvat timantit (yleensä keltaisia) ovat olleet markkinoilla yhä enenevässä määrin 2000-luvulla.

1950-60-luvuilla meillä Suomessa olivat muodissa korut, joissa käytettiin isoja värillisiä - vaaleansinisiä, vihreitä, punaisia, sinisiä - kiviä. Nämä kivet ovat lähes poikkeuksetta synteettisiä spinellejä, joilla on imitoitu mm. akvamariineja, korundeja ja smaragdeja.

Jalokivet, joilla ei ole aitoa luonnonmukaista vastinetta, ovat keinotekoisia. Yleensä nämä ovat tulleet markkinoille jäljittelemään timanttia, joten ne ovat useimmiten täysin värittömiä. Vuonna 1976 valmistettiin Neuvostoliitossa keinotekoista kuutiollista zirkoniaa (cz), josta on nykyään tullut yleisin timantin jäljitelmä sen muistuttaessa ulkonäöltään hyvin paljon aitoa jalokiveä. Synteettistä timanttia käytetään myös kuutiollisen zirkonian pinnoittamiseen, jolloin kiven kulutuskestävyys paranee ja se muistutaa yhä enemmän aitoa timanttia. Synteettinen moissaniitti on toinen keinotekoinen timanttia jäljittelevä kivi, josta on tullut jo melko suosittu korukivi.

Lyijylasilla (strassi), muoveilla ja erilaisilla komposiitti- eli yhdistelmäkivillä ollaan pyritty jäljittelemään niin timanttia kuin muitakin hintavampia jalokiviä. Värilliset foliot hiotun kiven alaosaan kiinnitettyinä ovat antaneet kivelle täysin uuden värisävyn tai vahvistaneet alkuperäistä väriä. Valitettavasti moni kakku on vain päältä kaunis korujen ja jalokivien maailmassa!

Sappheiros

Kreikankielinen sana sappheiros tarkoittaa sinistä eli sinisenhän me olemme tottuneet safiirin olevan väriltään. Tunnetuin safiirien käyttäjä lienee prinsessa Diana, jonka sinisafiirikihlasormuksesta tuli suursuosikki 1980-luvulla. Diana -sormuksen safiiria ympäröi timanttiseppele; tällaista istutusta kutsutaan carmosé -istutukseksi.

Todellisuudessa kaikki korundeiksi luettavat jalokivet, jotka eivät ole punaisia eli rubiineja, ovat safiireja. Safiireja löytyy täysin värittömistä kivistä aina todella tummansinisiin, melkein jo mustanpuhuviin. Myös erilaisia väriyhdistelmiä on olemassa: kaksivärisiä (sini-vihreä, sini-keltainen), ns. padparadscha (pinkin-/oranssinvärinen) sekä väriävaihtavia safiireja.

Halutuin ja arvokkain safiirin väri on ruiskukansininen. Heikkolaatuisia kiviä pyritään yleisesti parantelemaan erilaisilla käsittelyillä, joten jopa noin 90 % kaikista safiireista lämpökäsitellään nykyään, jotta jalokiven väri paranisi.

Timantin jälkeen korundit eli rubiinit ja safiirit ovat kovimpia ja kestävimpiä jalokiviä. Kovuutensa vuoksi ne soveltuvat kaikenlaisten korujen valmistukseen ja mm. sormukseen safiiri sopii mainiosti.

Synteettistä korundia on valmistettu jo 1800-luvulta lähtien, joten kaikki markkinoilla liikkuvat safiirit eivät valitettavasti ole luonnonmuovaamia, vaan ihminen on valmistanut ne teollisesti. On hyvä muistaa, että synteettiset kivet eivät kuitenkaan ole täysin arvottomia, koska niillä on aivan samat fysikaaliset, kemialliset sekä optiset ominaisuudet kuin aidoillakin jalokivillä. Synteettinen ei tarkoita jäljitelmää, sillä jäljitelmillä matkitaan ainoastaan aidon jalokiven ulkonäköä, ei sen muita ominaisuuksia. Jäljitelmät valmistetaan useimmiten lasista, muovista tai jäljiteltävää jalokiveä edullisemmasta kivimateriaalista.